Tutkimussuunnitelman tiivistelmä Liisa Jaakonaho, TeaK/Taideyliopisto 2023
Oman ammatillisen toimintani purkamisen, paljastamisen ja vuoropuheluihin haastamisen kautta väitöstutkimukseni tarkastelee eettisiä kysymyksiä taiteen, pedagogiikan ja hoivan (care) rajapinnoilla. Tutkimuksessa tarkastelen taidepedagogisesta praktiikastani esiin nostamiani vammaisuuden, haavoittuvuuden ja toimijuuden teemoja, osallistuen samalla ajankohtaiseen keskusteluun taiteen ja sosiaali- ja terveysalan väliset sektorirajat ylittävän toiminnan merkityksistä ja käytänteistä.
Tutkimuksen lähtökohta on työni tanssipedagogina sosiaalialan kontekstissa. Vuosina 2013-2017 ohjasin luovan liikeilmaisun ryhmiä yksityisen kehitysvamma-alan yrityksen yksiköissä, soveltaen tanssipedagogiikan, tanssi- ja liiketerapian, liikeimprovisaation ja teatteri-ilmaisun menetelmiä. Tutkimukseni kautta avaan monialaisen praktiikkani solmukohtia taide- ja tutkijayhteisölle sekä laajemmalle yleisölle. Pohdin mikä olisi eettisesti perusteltu tapa suhtautua kehitysvammaisten aikuisten osallisuuteen tutkimuksen eri vaiheissa, ottaen huomioon osallistujien kyvyt ja rajoitukset. Tarkastelen taidetoimintaa erityisryhmien parissa myös laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä ja osallistun keskusteluihin siitä, miten taiteellisen toiminnan merkityksiä artikuloidaan ja perustellaan erilaisissa ympäristöissä, ja miten yhdenvertaisuutta, saavutettavuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta tulisi kehittää taiteen, taidekoulutuksen ja sosiaalialan kentillä.
Taiteellisena tutkimuksena tutkimukseni tuottaa uutta tietoa taiteen roolista yhteiskunnassa, tarkastellen sitä, miten taide voi tapahtua ja tuottaa merkityksiä eri viitekehysten rajapinnoilla, erilaisissa kohtaamisissa ja näiden kohtaamisten pohjalta rakentuvissa taiteellisissa ekspositioissa. Tutkimus purkaa jäykkiä kategorisointeja ja dualismeja; esimerkiksi jaottelua "soveltavaan" ja "autonomiseen" taiteeseen sekä haastaa konventionaalisen, humanistisen käsityksen subjektiviteetista ja toimijuudesta. Pyrkien välttämään vammaisiksi luokiteltujen henkilöiden toiseuttamista, tutkimus kääntää katseen tutkijan keholliseen kokemukseen sekä materiaalisiin olosuhteisiin ja rakenteisiin taidepedagogisen praktiikan ympärillä.
Metodologisesti tutkimus ottaa vaikutteita taiteellisen, post-kvalitatiivisen, performatiivisen ja etnografisen tutkimuksen diskursseista. Teoreettisia lähteitä/suuntia ovat muun muassa kriittinen vammaistutkimus, feministinen teoria, hoivaetiikka, posthumanismi ja uusmaterialismi.
Pääasialliset tutkimuskysymykseni ovat:
Miten voin taiteellisen tutkimuksen keinoin tarkastella taidepedagogista työtäni kehitysvammaisten ihmisten kanssa, ja artikuloida siihen liittyviä eettisiä jännitteitä?
Minkälaista tietoa erilaisista toimijuuden muodoista ja mahdollisuuksista tutkimukseni tuottaa?
Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Kulttuurirahasto, taidekasvatuksen tutkimuskeskus CERADA ja Taideyliopiston esittävien taiteiden tutkimuskeskus.
