Tutkimussuunnitelman tiivistelmä Liisa Jaakonaho, TeaK/Taideyliopisto 2018
Häilyntä, Ristipölytys ja Kitka
Taiteellis-pedagogisista kohtaamisista eettisten kysymysten rihmastoihin (ja toisinpäin)
Väitöstutkimukseni Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa tarkastelee taiteen, pedagogiikan ja hoivan (care) rajapinnoilta esiin nousevia eettisiä kysymyksiä. Tutkimus pureutuu yleisinhimillisiin kysymyksiin erilaisuuden kohtaamisesta, osallistuen samalla ajankohtaiseen keskusteluun taiteen ja sosiaali- ja terveysalan väliset sektorirajat ylittävän toiminnan merkityksistä ja käytänteistä. Lähtökohtana on oma työni tanssipedagogina sosiaalialan kontekstissa kehitysvammaisten aikuisten parissa. Tutkimuksen praktiikassa hyödynnän inklusiivisen tanssipedagogiikan ja esitystaiteen keinoja.
Taiteellisena tutkimuksena tutkimus tuottaa uutta tietoa taiteen roolista yhteiskunnassa, tutkien sitä, miten taide voi tapahtua ja tuottaa merkityksiä eri viitekehysten rajapinnoilla, erilaisissa kohtaamisissa ja näiden kohtaamisten pohjalta rakentuvissa taiteellisissa ekspositioissa. Tutkimus purkaa kategorisointeja ja dualismeja; esimerkiksi jaottelua "soveltavaan" ja "autonomiseen" taiteeseen. Lisäksi se haastaa konventionaalisen, humanistisen käsityksen subjektiviteetista ja toimijuudesta - ehdottaen, että vammaisuus laajasti ymmärrettynä ilmiönä valaisee uudella tavalla posthumaania subjektiviteettia ja taiteellista toimijuutta ihmiskeskeisen ajan jälkeen. Pyrkien välttämään vammaisiksi luokiteltujen henkilöiden toiseuttamista, tutkimus kääntää katseen tutkijan keholliseen kokemukseen sekä materiaalisiin olosuhteisiin ja rakenteisiin taiteellis-pedagogisen praktiikan ympärillä.
Metodologisesti tutkimus ottaa vaikutteita taiteellisen tutkimuksen, post-kvalitatiivisen kasvatustieteen, kriittisen etnografian, performatiivisen paradigman ja intertekstuaalisuuden diskursseista. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä sovellan tanssintutkimusta, kriittistä vammaistutkimusta, feminististä teoriaa, kriittistä pedagogiikkaa, esitystutkimusta, poststrukturalismia ja posthumanismia.
Pääasialliset tutkimuskysymykseni ovat:
Millä tavoin kohtaan kehitysvammaiset henkilöt taidepedagogisessa työssäni, ja miten voin tarkastella näitä kohtaamisia eettisyyden valossa?
Minkälaiset eettiset kysymykset ovat läsnä työssäni ja miten näitä kysymyksiä voi tehdä näkyväksi taiteellisen tutkimuksen keinoin?
Minkälaista vuorovaikutusta/suhteisuutta tutkimuksessa syntyy eri viitekehysten, toimintaympäristöjen ja toimijoiden välille?
Vuosina 2017-2019 tutkimusta rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto ja taidekasvatuksen tutkimuskeskus CERADA.
